Ajankohtaista

25.10.2016

Kehäkettu täytti vuoden – mitä olen oppinut yrittäjän elämästä?

Aika menee (tunnetusti) hurjaa vauhtia ja oikein piti hieraista silmiä, kun tajusin, että kokonainen vuosi on jo vierähtänyt. Päätin tästä innostuneena katsoa hieman taaksepäin ja miettiä kuluneena vuonna kertynyttä oppia. Seuraa sekalaista pohdintaa yrittäjyydestä ja yrittäjän hyvinvoinnista. Kokemukset saattavat olla kärjistettyjä ja ainakin ne ovat subjektiivisia.

Newsflash: Yrittäjän perustarpeet eivät suuresti eroa palkkatyöläisen perustarpeista

Toisin kuin vapauden laitumelle kirmaava tuore yrittäjä voisi kuvitella, hänkin tarvitsee pidemmän päälle palkkatyöstä tuttuja rakenteita: jonkinlaiset työajat, kunnollisen työpisteen, kunnollisen lounaan, edes pienen sosiaalisen yhteisön, siirtymiä ja vapaa-aikaa.

TYÖAJAT Vaikka tuntuisi toimeentulon kannalta turvalliselta ajatukselta tehdä töitä 24/7-ajattelulla, tie loppuunpalamiseen voi olla lyhyt. All work and no play tekee yrittäjä-yrjön ainokaisesta elämästä kuivaa ja hänestä aika tylsän tyypin. Luovilla aloilla ja asiantuntijatyössä ongelmaksi osoittautuu se, että sammiosta ei voi ammentaa loputtomiin, jos sitä ei täytä välillä. Se on nimittäin joko tyhjä tai tavara on huonoa.

TYÖPISTE Niin ihanalta kuin palkkatyössä tuntuivatkin ne etäpäivät villasukissa kotisohvalla, sohvasta ei ole yrittäjän pysyväksi työpisteeksi. Selkää alkaa kolottaa, pää höperöityy ja kynnys hiustenpesuun ja sukkahousujen pukemiseen nousee turhan korkealle. Hommaa kotiin edes työpöytä, jonka rauhoitat vain työntekoon. Itselläni tilanne vaati kovempia lääkkeitä: vasta työhuoneen vuokraaminen sai ajatuksen kirkkaaksi ja hiustenpesuinnon nousemaan. Samalla sain elämääni tärkeitä siirtymiä eli kävelyä ja lyhyitä junamatkoja, joten sekä työ- että vapaa-aika ei kulu arkisin samojen seinien sisällä.

LOUNAS Jos olet tottunut koko elämäsi ajan syömään puolenpäivän tienoilla kunnon ruoan, et muutu yrittäjyyden myötä olioksi, joka elää kahvilla, paahtoleivällä, auringonkukansiemenillä ja omenoilla. Jos huomaat klo 16, että olet koko päivänä syönyt vain pieniä välipaloja, peli on menetetty loppupäiväksi. Riippumatta siitä, millaisen seitsemän ruokalajin illallisen syöt, et enää saa normaalista olosta kiinni. Syö lounasta, aivot ja kroppa kiittävät. Minä olen elämäni velkaa Ravintola Siksakille, joka ruokkii minua nyt Oulunkylässä lähes päivittäin.

KAVERIT Kuormittaako avokonttori? Oletko alkanut epäillä, että oletkin introvertti, joka vain haluaisi naputella rauhassa konetta kammiossaan? Äläpä vielä vedä johtopäätöksiä. Ihminen on nimittäin laumaeläin. Ehkä oletkin vain kyllästynyt meluun ja jatkuvaan liikkeeseen ympärilläsi, muttet lounasseuraan, spontaaneihin sparraushetkiin, kissavideoiden katselukaveriin ja häneen, joka tervehtii sinua aamulla iloisesti?

Omalla kohdalla sosiaalinen puoli on vaatinut ja vaatii edelleen toimenpiteitä. Onneksi kivaa lounasseuraa on nyt tarjolla melkein päivittäin ja minulla on myös mahdollisuus mennä työskentelemään toisen firman tiloihin samassa rakennuksessa aina kun haluan. Etsinnässä on myös suurin piirtein samalla alalla työskentelevä yrittäjä/freelancer jakamaan toimitila kanssani kivassa talossa, jossa on lähes sata yritystä ja edellä mainitsemani hyvä lounasravintola. Oletko se kenties sinä? Laitapa viestiä tulemaan. 🙂

Tekstin on kirjoittanut Päivi Salo, yrittäjä ja viestinnän asiantuntija Kehäketun takana.